4 years later

Teksti on kirjoitettu 4 vuotta vaihto-ohjelman päättymisen jälkeen

Jotenkin aina tulee sellanen fiilis, ettei ois uskonu olevan tässä tilanteessa. Jenkeissä, ehkä mukavimman host-perheen luona kuukauden visiitillä.

Moni asia on muuttunu sen jälkeen kun lähdin pois ekaa kertaa, muttei se mitä host-mom Darlene sano lentokentällä; tuu millon tahansa takas ja oo niin pitkään kun vaan pystyt. Tää jäi mulle mieleen ehkä päällimmäisenä, että tää on koti siinä missä muutkin.

Täs välissä perhe on ehtiny muuttaa, siskot lähteny omille teilleen, Joella on high school graduation 20.06.2016.

Moni asia tietenkin tuntuu erilaiselta, se mitä Suomessa on meneillään omassa elämässä, ja se miten kavereiden elämä jatkuu collegessa täällä jenkeissä.  Olin viime kerral täällä 2013 kahen viikon lomamatkalla ja ne on valehtelematta parhaat kaks viikkoa mitä oon ikinä tehny. Nolan, sen kaksosveli Hunter ja meidän kaveriporukka oli kasassa vielä niiden hs senior gradin ja collegen välissä ja kahesta viikosta jokainen päivä oli omanlainen ja täydellinen.

3 vuotta meni ennenkun sain itteni takas tänne. Välissä oli kaikenlaista taloudellista viimaa, armeijaa soittokunnas. Pojat on colleges Virginiassa, graduoi jo ens vuonna ja lähtee insinöörihommiin lentokonesuunnitteluun jne. Tulin tänne lomailee ja saan kaks kaveria myöhemmin Suomesta näkemään huudit. Viikossa oon nähny vanhoja kavereita, hengannu Joen kans ja opettanu sille lisää suomee, melkein kotiutunu tähän amerikkalaiseen kulttuuriin jo. Sain tilattuu vahingossa jopa burgerin jossa oli pelkästään kaks hiton isoa pihviä ja pekonia. Juonu ehk 2gallonia Arizona peach iceteatä ja tehny pannukakkuja aamiaiseks.

Tääl on tosi hyvä olla. On ihan oma vibe olla seurassa, jossa on kokenu paljon ja menny läpi paljon asioita. Asioista on vaikee saada Suomessa vastaavia tunteita.

Jos tulevia vaihto-oppilaita sattuu lukemaan tätä postausta, niin toivon todella, että jokainen heittäytyy omalla tavallaan hommaan mukaan. Vaihtovuosi on tosi hyvä tilaisuus tajuta asioita, löytää itestään asioita. Ikinä mikään ei tuu ilmasiks, vaan kaikessa on omat puolensa. En usko et ikinä oisin oppinu arvostaa seuraa mitä mulla on jenkeissä ollu, jos joskus ei ois ollu rankkaa. Tällä hetkellä se tuntuu siltä, että on käyny tosi hyvä tuuri kaikessa mitä täällä on tapahtunu. Enkä usko, että tää perhe tai ystävät enää ikinä lähtee täältä mihinkään.