Lomailua

Loma täällä on ollu vaan parasta aikaa ikinä. Tehtiin Nolanin kanssa bucketlist mitä pitää vielä tehä ja tän viimesen viikon yöt on menny vähillä unilla jos ollenkaan. Oon käyny lentämässä, Delawaressa hengaamassa, wakeboardailee, six flagsissa tuolla huvipuistossa ja meil on ollu graduation partyja ja muitakin partyja ja lots of good time. Nyt on perjantai ja törkeesti vieläkin tekemistä ennenku huomenna kello 17 lentokentälle. Ei sitä kai voi käsittää et oon oikeesti tulossa  kotiin ennenku kone laskeutuu Helsinkii

Oli se graduationki. Meillä oli semmonen senior ceremony vikana koulupäivänä, jossa kaikille senioreille jaettiin koko vuoden arvosanat ja jotkut todistukset. Meidän class president Adam ja vice president Tori piti puheen ja sano jotain musta. Enkä tajuu miten kivoja kaikki oli mulle Kingswayssa, reksikin sano et kingsway has been honored to have this exchange student tänä vuonna ja se kutsu mut sinne eteen ja anto mulle yearbookin ilmasiks ja tän diplomin

Ja graduation oli kyllä täydellinen päätös mun seniorvuodelle täällä jenkkikoulussa. :)


Toivoin enemmän ku mitään et mulla ois ollu enemmän aikaa lomailla täällä, muutamalle tärkeelle piti jo sanoo goodbyet ja tuntuuu nii hullulta. Huomenna ehkä vielä wakeboarding nolanin kaa ja viimeinen dinner porukoiden kaa jonka jälkeen Philadelphia International airportille alkuperäsen ja yhen ylimäärämatkalaukun kanssa (nyt pakatessa vasta huomas miten paljon oon ostanu stuffia) ja sit tää poju lähtee Lontooseen josta Helsinkiin viideks sunnuntai-illalla. Here I come, FINLAND

2012PROM

Kyllä oli oikein upee ja unohtumaton perjantai-ilta meidän senior promissa. 

Mun ihana Erike-deitti noukki mut kotoo ottaa kuvia yhen kamun talolle, josta jatkettiin promenadiin koululle ja sieltä sit limusiinilla promiin. Oli kyl hauskin ilta ja meidän porukalla oli siellä tosi kivaa nää ihmiset on ihan parhaita, en oo tajunnukaan ajatella vielä kuin paljon tuun näitä kaipaamaa

<3

hehe eriken äiti oli hommannu cooleimmat lasit ikinä:D

Oon sanonu et on meillä Suomeskin promit mut tajusin että eihän niissä oo mitään samaa. Meidän prom oli semmosessa kakskerroksisessa ravintolassa ,jossa oli tanssilattia ja siel syötii ja ne oli sellaset bailut. En tiiä, taidan tykkää tästä american stylestä paremmin :p

toriii prom queen!

Kaikenkaikkiaan tosi hieno ja asiallinen kokemus, varmaan viimenen isompi järkätty tapahtuma kun kohta jo graduation.

---konsta

Vaihtarivuodesta

törmäsin tällaseen toisen vaihtarin tekemään esseeseen yhessä blogissa, ja tää kokos munkin ajatuksia aika hienosti yhteen. Tosi hyvä.


''What is exchange? 

Exchange is change. Rapid, brutal, beautiful, hurtful, colourful, amazing, unexpected, overwhelming and most of all constant change. Change in lifestyle, country, language, friends, parents, houses, school, simply everything. 

Exchange is realizing that everything they told you beforehand is wrong, but also right in a way. 

Exchange is going from thinking you know who you are, to having no idea who you are anymore to being someone new. But not entirely new. You are still the person you were before but you jumped into that ice cold lake. You know how it feels like to be on your own. Away from home, with no one you really know. And you find out that you can actually do it.

Exchange is learning to trust. Trust people, who, at first, are only names on a piece of paper, trust that they want the best for you, that they care. Trust, that you have the strength to endure a year on your own, endure a year of being apart from everything that mattered to you before. Trust that you will have friends. Trust that everything’s going to be alright. And it is seeing this trust being justified. 

Exchange is thinking. All the time. About everything. Thinking about those strange costumes, the strange food, the strange language. About why you’re here and not back home. About how it’s going to be like once you come back home. How that girl is going to react when you see her again. About who’s hanging out where this weekend. At first who’s inviting you at all. And in the end where you’re supposed to go, when you’re invited to ten different things. About how everybody at home is doing. About how stupid this whole time-zone thing is. Not only because of home, but also because the tv ads for shows keep confusing you. 
Thinking about what’s right and what’s wrong. About how stupid or rude you just were to someone without meaning to be. About the point of all this. About the sense of life. About who you want to be, what you want to do. And about when that English essay is due, even though you’re marks don’t count. About whether you should go home after school, or hang out at someone’s place until midnight. Someone you didn’t even know a few months ago. And about what the hell that guy just said.

Exchange is people. Those incredibly strange people, who look at you like you’re an alien. Those people who are too afraid to talk to you. And those people who actually talk to you. Those people who know your name, even though you have never met them. Those people, who tell you who to stay away from. Those people who talk about you behind your back, those people who make fun of your country. All those people, who aren’t worth your giving a damn. Those people you ignore.
And those people who invite you to their homes. Who keep you sane. Who become your friends. 

Exchange is music. New music, weird music, cool music, music you will remember all your life as the soundtrack of your exchange. Music that will make you cry because all those lyrics express exactly how you feel, so far away. Music that will make you feel like you could take on the whole world. And it is music you make. With the most amazing musicians you’ve ever met. And it is site reading a thousand pages just to be part of the school band. 

Exchange is uncomfortable. It’s feeling out of place, like a fifth wheel. It’s talking to people you don’t like. It’s trying to be nice all the time. It’s bugs.. and bears. It’s cold, freezing cold. It’s homesickness, it’s awkward silence and its feeling guilty because you didn’t talk to someone at home. Or feeling guilty because you missed something because you were talking on Skype.

Exchange is great. It’s feeling the connection between you and your host parents grow. It’s hearing your little host brother asking where his big brother is. It’s knowing in which cupboard the peanut butter is. It’s meeting people from all over the world. It’s having a place to stay in almost every country of the world. It’s getting 5 new families. One of them being a huge group of the most awesome teenagers in the world.
It’s cooking food from your home country and not messing up. It’s seeing beautiful landscapes that you never knew existed.

Exchange is exchange students. The most amazing people in the whole wide world. Those people from everywhere who know exactly how you feel and those people who become your absolute best friends even though you only see most of them 3 or 4 times during your year. The people, who take almost an hour to say their final goodbyes to each other. Those people with the jackets full of pins. All over the world.

Exchange is falling in love. With this amazing, wild, beautiful country. And with your home country. 

Exchange is frustrating. Things you can’t do, things you don’t understand. Things you say, that mean the exact opposite of what you meant to say. Or even worse…

Exchange is understanding. 

Exchange is unbelievable. 

Exchange is not a year in your life. It’s a life in one year.

Exchange is nothing like you expected it to be, and everything you wanted it to be. 

Exchange is the best year of your life so far. Without a doubt. And it’s also the worst. Without a doubt. 

Exchange is something you will never forget, something that will always be a part of you. It is something no one back at home will ever truly understand.

Exchange is growing up, realizing that everybody is the same, no matter where they’re from. That there is great people and douche bags everywhere. And that it only depends on you how good or bad your day is going to be. Or the whole year. 
And it is realizing that you can be on your own, that you are an independent person. Finally. And it’s trying to explain that to your parents.

Exchange is dancing in the rain for no reason, crying without a reason, laughing at the same time. It’s a turmoil of every emotion possible.

Exchange is everything. And exchange is something you can’t understand unless you’ve been through it.''

täst kuusta

Pyydän nyt julkisesti anteeksi joka 132 lukijalta mun postaustahtia. 2 kertaa kuussa ei oo kauheesti, eikä tästä blogista oikeen oo tullu sitä täyttä tarinaa mun vaihtovuodesta.. Kiitos kuitenkin kaikille jotka on pysyny matkassa ja kaikille kamuille jotka on jaksanu kommentoida ja pitää kontaktia tän over 9 kk ajan. Mäki oon kaivannu kaikkia, mut en voi uskoo kuin nopeesti oon jo Suomes - huomenna alkaa kesäkuu ja mun paluulento on Philadelphiasta 23. päivä klo 22, ja oon helsingissä 24. päivä klo 17:)

kuitenkin : tässä kuussa on tullu tehtyy kaikenlaista ja niitä viimesiä suunnitelmia mitä tehdä täällä.

mun toukokuu oli

-pennsylvanian vallotusta ja bushkill fallseja again

-delaware with hollingsheads

-paintballia ft. exchange students + joe. tykkäätte meidän warpaintseista ?

-sitä seinäkiipeilyy jau ja joku alottaa ton mun kaa suomessaki !

-kartinkii, oli nice vaikken osannu ajaa. ei vaa olin täydellinen

-sit campinkii iha feat porukat : ) tää oli viime viikonloppu, ja sellasella mukavalla alueella tuolla pohjois-jerseyssa ja todellakin haluun uusiks joskus jollain porukalla. oli iha ku jollain festarilla, nii paljo erilaista porukkaa alueel ja semmonen fiiilis .. siel tuli tehtyy

-altailua ja auringonottoo, oli muute kuuma

-melomista, joo otin mun kameran kanoottiin mukaan vaikka mom kippas omansa vissii ekan viiden metrin jälkee :DD

-joe tykkäs streakata, ei vissii osannu lukee takaa taulusta että ne vaatteet pidetään pääl ei vaa

-ja sit vaa poolilla uimista (fätäämistä), koska viimesenä

-tää cupcake<3 kruunaa kaiken, yummyyy

nyt sitten huomenna kauan kaikkien odottama senior prom! jenkit kyllä tykkää pistää fancyks, en tiiä onko tää sitten vaa tää prom, mutta rahaa on mul menny tähän tulevaan kolmetuntiseen yhteensä 335 dollaria; puvun vuokraan, lippuun, limusiiniin ja kukkiin:) en tiiä onko tää sit se excuse käyttää sitä yolo (you only live once) juttua, mut nii, eihän tätä tapahdu ku kerran elämässä. promjatkoille mennää beachille tonne sea isleen, kun yhellä kamulla on kämppä siellä.

yeaa, tasan viikko normaalia koulua jäljellä, jonka jälkeen finals ja mulla on vapaapäiviä mun musakurssien ansiosta, joten viimeset chillailut jenkkiläisessa high schoolissa ja sit onkin loma<3 ja kohta nähään suomi!

Talent Showww

Tääl jenkeissä siivoojatkin tarjoo tilaa sulle pizzaa kun jäät koulun jälkee soittelee pianoo ilman ruokaa tai rahaa ja tarkotus olis olla koulussa siihen kymmeneen asti.
7h jotakuinki tuli soiteltua tänää, koulupäiväks huh .. Ja melkone huipennus apuaa treeni oli vissii sitte hyväks


Kerron nyt lyhysesti. Talent Show on siis vuosittainen tapahtuma/kilpailu meidän koululla johon kaikki oppilaat saa hakea ja osallistua, kaikenlaisii showjuttuja siis siellä. Enimmäkseen laulua soittoa bändijuttui räbää tanssii ja mitä nytkaikkee. Mulla oli ohjelmassa tän yhen Natalien kaa semmone italiainen oopperabiisi (en saanu siit videoo mut muistatte sen tytön joka laulo whitneyn i will always love youn tuolla assemblypostauksessa, hullun hyvä laulaa), mun bfft Frankie ja Tori Adelen someone like you, ja yks oma setti. Mulla ei ollu vielä viime viikolla mitään aavistusta mitä menisin instrumentaliks soittaa muutamalle sadalle ihmiselle mut mom sit pyyti mua soittaa Titanicin themen nii prob solved.


Show lähti käyntii ja siel oli älyttömän taitavia tyyppejä laulamassa ja tanssimassa. Olin ihan hermona entiiä miks. Yleensä noi koulun showt on menny iha hyvin ilman mitää stressailua. Mun jutut oli heti puoliajan jälkeen kaikki kolme in a row.


Noi kaks meni kuitenkin ihan hullun hyvin. Oli tosi hyvä fiilis eikä sitten enää jännittäny yhtään soittaes kunnes Adelen jälkee curtain meni kii ja sitte ois tää mun aika puhtaasti ad lib pohjanen versio seuraavana. Siitä tässä video.

Joe sano et olin ainut jolle yleisö nous taputtaa.. YAYY. Mun jälkeen oli vielä joku räppäri, yks joku NJ:n state choirissa laulava poika joka säesti itteensä pianolla ja muutama bändi ja kaikki oli vaa hullun hyviä.. Pidettii peukkuja meidän seteille et jos päästäis sijoille. Siel oli 8 henkilön judge päättämäs kuka voittais ja niinpoispäi ja awardit jaettais kolmelle parhaalle, palkintona 1. $100, 2. $75 ja 3. $50

Sitte esitykset oli ohi ja vuorossa awards.

Just ku oon nii ylpee et oon päässy olee messissä jo kolmannen ja tokan placen voittaneessa showssa nii sitte .. Khaansta

ja Joe päivitti sen fb statuksen: "So proud of Konsta, dedicating the song my heart will go on to our mother in the talent show. He made my mother cry and made me get teary eyed, getting standing ovation. Taking 1st place and winning 100$. Hes the most talented kid ever, and I could not ask for a better host brother, and it will be the end of me when he goes back to Finland. Love you konsta ♥"

Menee kyllä yksiin parhaista illoista pitkää aikaa ja se view, kun porukka oikeella ja vasemmalla puolella nousee seisomaan ja taputtamaan kun kävelee auditorion läpi hakemaan "1st place" kirjekuorta, ei kyllä ihan heti lähe mielestä.

karkki vai kepponen

hups palo

siinä vaa vähä vanhoja ja uusia kuvia sekasin .. meni nyt muuten tän googletilin ilmanen verkkokuvatila täyteen nii pitää keksiä joku muu keino uploadii tänne sitten kuvia


jaksan hajoilla itekseni vieläki kun käyn läpi kaikkia miljoonia pieniä videoclippejä mitä joen kaa on tullu otettuu xd